Onnen murut

Blogi on nyt jäänyt taas hetkeksi unholaan, mutta ollaanpahan parannettu tapamme tämän kirjoittelun suhteen tällä kaudella, JEAH!
Jaoin kauden alussa tytöille "some vuorot", jolloin jokaisen neidin pitää kirjoittaa blogiin päivitys ja myös muistaa päivitellä Facebookiamme :) On ollut valmentajana tosi kiva lukea tyttöjen mietelmiä ja muisteloja, eniten olen kyllä tykännyt siitä, miten kotoisaksi uusimmat jäsenemme Henna ja Jasu tuntevat olonsa joukkueessa. Sydän sykkyrällä olen täällä teidän tekstejänne murmelit lukenut..

Olen kyllä ollut sydän sykkyrällä viime aikoina vähän muistakin asioista, ehkä eniten siitä miten haikea fiilis mulla on tällä kaudella. En voi käsittää, että nämä tylleröt, jotka keräsin vuonna 2008 saman treenisalin seinien sisälle ovat kasvaneet niin tuhottomasti, että hakevat toisille paikkakunnille opiskelemaan tai kiertelemään maailmaa. Miettikää, suurin osa näistä nyt aikuisista nuorista naisista oli silloin vielä ala-asteella, kun minä rupesin takomaan kalloihin miten piruetti tehdään. Ja nythän ne sen osaa! Voi jösses, miten voinkaan olla iloinen ja ylpeä tästä porukasta, nää on MUN kasvattamia. Näissä tytöissä näkyy monen vuoden treenin tulos, ja sen takia on niin autuaan ihanaa valmentaa heitä, kaikki vaikuttaa aina vaan niin kovin helpolta näiden tytyjen kanssa.
Tässä tiimissä on tällä hetkellä yhteensä 12 tanssijaa ja jos nyt oikein laskin, niin 6 heistä on alkuperäisestä porukasta. Ja tähän kun ynnätään vielä ne kaksi "uusinta" jäsentä, niin heidän tarinansa alkaa jo vuodesta 2004, heitä olen valmentanut jo 10 vuotta. Eli tässä joukkueessa on nyt yhteensä 8 tyttöä, 2/3 porukasta on minun kasvattamia tanssitaimia. Ja miten he kaikki (myös ne jotka ovat joukkueeseen myöhemmin tulleet) kukoistaakaan tänä päivänä! Ainahan on lisää opittavaa, koskaan ei ole valmis kokonaan, mutta vitsi kun nää kaikki on taitavia ja ihan parhaita tyyppejä! Ja miten onkaan ilo tuntea tällainen tunne valmentajana! Nyt kun asiaa oikeasti mietin, olen vaan niin äärimmäisen onnellinen, iloinen, häkeltynyt ja otettu siitä, että nämä tytöt ovat pysyneet mun valmennuksessa näin pitkään. Kiitos siitä siis ihanat, olen hirmu onnellinen <3

Tämän vuoksi on hirmu haikea fiilis ollut oikeastaan jo koko kauden. Oikeasti toivon, että jokainen pääsee opiskelemaan juuri sitä omaa unelma-alaansa, mutta on niin hirmu vaikeaa päästää näistä onnen muruistani irti, jos he saavuttavat sen, mitä haluavat.
Tiedän itse, kuinka tärkeää on tehdä työtä josta oikeasti välittää ja rakastaa sydämensä pohjasta. Mielestäni ihmisen kuuluu tehdä sitä mitä haluaa, ajatella sitä mikä tekee sinut onnelliseksi. Minä olen itse niin onnellisessa asemassa, olen saanut jo monen vuoden ajan tehdä sitä, mitä rakastan. Tiedän, että monikaan ei pysty samalla tavalla yhdistämään rakkainta harrastustaan maailman parhaimmaksi työksi, mutta minä pystyin ja olen näistä kaiksita tanssin parissa vietetyistä vuosista äärimmäisen onnellinen. En vaihtaisi yhtäkään hetkeä pois.
On ihan hirvittävää, miten katkeransuloista tämä on. Olen hirmu onnellinen, jos tytöt saavuttavat unelmiaan, mutta olen myös hirmu onnellinen, jos he jäävätkin joukkueeseen vielä edes yhdeksi kaudeksi.


Kyllähän tämä meni herkistelyksi.. Mutta toisaalta tottahan tuo jokainen sana on.
En olisi koskaan uskonut, että niistä letti- ja sivusaparopäisistä tytöistä, jotka kuuntelivat Tokio Hotellia, voisi tulla mulle näin tärkeitä. He ovat nähneet mun ilon ja surun hetket, vihat ja kiukunpuuskat, rääkkäämiset ja löysäilyt. Itkua on väännetty ja myös hervotonta naurua ja onnen kyyneleitä on ihan riittämiin saatu. Olen kyllä tälle porukalle antanut kaikkeni. Siispä annan jatkossakin ja nautin tästä kaudesta, kun kaikki ovat vielä koossa, täysin siemauksin. Rakastan joka hetkeä ja olen vaan onnellinen. Ja ehkä vollotan jokaisessa treenissä.

PS. Ja tytöt, vaikka teitä niin paljon nyt on ylistetty, niin kyllä ruoska viuhuu vielä tämän viikon treeneissä! Neljän yön päästä vedetään kisatamineet päälle ja heitetään bileet pystyyn!

Hupaisaa sakkia! Odotan uutta reissua niiiiiin kovasti :)