Kuluneet viimeviikot ovat menneet minulta tanssin osalta täysin ohi, sillä en ole voinut osallistua treeneihin murtuneen varpaani vuoksi. Olen aina pitänyt itseäni ja varpaitani hyvänä tiiminä ja yrittänyt olla varvastovereilleni tasapuolinen, enkä ketään syrjivä. Siksi pöyristyinkin, kun yksi varpaistani yritti lähteä omille teilleen, mutta minun onnekseni jäi kuitenkin killumaan kiinni raajaani saaden aikaan vain pienen särön, jonka tunsin luissani.
Kaikki alkoi eräänä kesäisenä iltana, kun vietimme toisen Melanien jäsenen kanssa iltaa meillä. Vauhdikkaasti taituroiden kävelin olohuoneen pöydän ohi, jolloin varpaani päätti kulkea kanssani eri tietä (päätti ilmeisesti kiertää pöydän toista kautta), jolloin jäi jumiin olohuoneen pöydänjalkaan. Hetken huutamisen jälkeen suoristin selkäni kippurasta ja päätimme jatkaa iltaa. Tässä vaiheessa ystäväni ehdotti laittamaan mieluummin matalapohjaiset- , kuin korkokengät. Olin asiasta yhtä mieltä. Kävellessämme pitkin pimeitä ja pitkiä katuja, huomasin jalkaani koskevan yhä, ja astuminen oli hankalaa...
Myöhemmin illalla oli kenkä otettava jo kokonaan pois, sillä jalka ei enää suostunut mahtuman sinne. Annoin myös ihmisille vihaisa katseita, kun he olivat moukaroineet ja talloneet jalkani päällä. Tässä välin huomasin myös varpaani mustuneen ja tokaisin "nonni, se on murtunu", eikä auttanut kuin mennä lääkäriin kuvattavaksi ja varvas teipattavaksi,
Tällä viikolla olen VIHDOIN saanut kengän jalkaan, sillä ensimmäiset aamupakkaset olisivat jo viiltäneet ikävästi nilkkaa. Astuminen on hieman hankalaa, mutta jo paljon parempi. Kolme viikkoa kun on vielä astunut jalan sisäsyrjällä, ovat lihakset mukavasti kireytyneet vastapuolelta, mikä vaikuttaa vielä jalan astumisasentoon, mutta kaipa se siitä vetreytyy. Tänään aijon myös osallistua ensimmäisen kerran harkkoihin, ja katsoa mitä pystyn tekemään. Odotan myös innolla valmentajan murhaavaa katsetta, sillä olen jäänyt paljosta tekemisestä paitsi ja tanssissa jälkeen, mutta minkäs sille voi kun on jääräpäinen pikkuvarvas.
Tähän kuvaan ja tunteisiin päättyy raportointini.